Uutinen 19.9.2018 klo 10.37
Elizabeth Ernst matkusti pitkän matkan maasta toiseen omaa alaansa etsien ja päätyi Lappeenrantaan työskentelemään kiertotalouden parissa.
Chicagosta, Yhdysvalloista kotoisin oleva Elizabeth Ernst opiskeli Iowassa yhteiskuntatieteitä ja tähtäsi juristin uralle.
“Työskennellessäni Motorolalla opintojeni välissä ryhdyin vegaaniksi, ja pohtiessani ruokavalion vaikutuksia heräsin siihen, miten valtavasti oma hiilijalanjälkeni ja laajemmin ihmisten toiminta vaikuttaa ympäristöön. Silloin päätin, että haluan työskennellä ympäristöalalla. Löysin kestävän energiatieteen maisteriohjelman Reykjavikin yliopistosta Islannista ja opiskelen siellä nyt toista vuotta”, Ernst kertoo.
Valtaosa ihmisistä näkee vain jätehuollon hännänhuipun, kun jäteauto hakee kotipihalta roskat. Kaikki muu tapahtuu piilossa teollisuusalueiden ja jätekäsittelylaitosten uumenissa. Ernst sai konkreettisen kosketuksen materiaalikierrätykseen työskennellessään kesän metallin prosessointikeskuksessa, jossa erotellaan ja käsitellään metallijätettä.
“Se oli rankkaa fyysistä työtä. Työskentelimme kymmenen tunnin vuoroissa. Työ antoi kuitenkin ainutlaatuisen näkökulman jäteongelman laajuuteen ja jätteiden käsittelyyn tarvittavaan koneistoon", Ernst sanoo.
Kiertotalous johdatti Lappeenrantaan
Ernst kiinnostui kiertotaloudesta vierailevan unkarilaisen luennoitsijan kurssilla.
“En ollut aiemmin edes kuullut kiertotaloudesta, mutta innostuin siihen liittyvästä ajatusmaailmasta kurssilla ja päädyin jopa tekemään graduani aiheesta. Surffatessani aiheen parissa verkossa löysin Circwaste-hankkeen. Olin todella vaikuttunut siitä, että Suomessa otetaan jo merkittäviä askelia kohti kiertotaloutta. Niinpä otin yhteyttä Lappeenrannan yliopiston ympäristötekniikan professoriin Mika Horttanaiseen ja näin pääsin työharjoitteluun Lappeenrantaan Circwaste-hankkeeseen – täällä nyt sitten olen!", Ernst kertoo.
Ernst tekee Lappeenrannassa päätyönään elinkaarikustannuslaskentaa jäteperäiselle puu-muovi-komposiittituotteelle, jota valmistetaan Wimaon pilottitehtaalla Etelä-Karjalassa. Hän kertoo työstävänsä parhaillaan kirjallisuuskatsausta elinkaariarvioinnista ja edistävänsä samalla graduaan, jossa myös käsitellään aihetta.
“Tunnen vihdoin työskenteleväni alalla, joka on intohimoni. On aivan mahtavaa herätä joka aamu innostuneena tutkimustyöstä, jota teen”, Ernst kertoo.
“Suurin haasteeni on se, että hyppäsin itselleni hyvin uuteen aihepiiriin edistyneelle tasolle. Viimeisen kolmen viikon aikana olen oppinut enemmän komposiiteista, elinkaarikustannuslaskennasta ja -mallinnuksesta kuin edes kuvittelin koskaan oppivani. Kun palaan Islantiin, toivon olevani näissä aiheissa niin asiantunteva kuin voin”, hän jatkaa.
Kahvin voimaa ja hyvää hiljaisuutta
Muutto Suomeen ei ollut Islannin pohjoiseen kulttuuriin jo tottuneelle enää huiman suuri, vaikka aluksi small talkin puuttuminen keskustelukulttuurista hämmensi.
“Ensimmäinen vaikutelmani Suomesta oli se, että elämä on täällä hyvin rauhallista. Töissä ihmiset ovat erittäin keskittyneitä ja näyttävät käyvän loppumattoman kahvin voimalla. Oma osastoni täällä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on ollut uudelle tulokkaalle sekä vastaanottava että tukea antava”, Ernst sanoo. “Nyt jo arvostan sitä, että ihmiset puhuvat vain silloin, kun heillä on jotakin sanottavaa.”
Suomalaisessa kulttuurissa myös luonnon läheisyys osana arkielämää kiehtoo Ernstiä.
“Teimme osastomme kanssa retken leirintäalueelle Saimaan rannalle, jossa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan suomalaista saunaa. Luonto oli todella kaunista ja saunan jälkeen kylmään veteen astuminen tuntui samaan aikaan rentouttavalta ja innostavalta.”
Elizabeth Ernst valmistuu Reykjavikin yliopistosta kesäkuussa 2019. Hänen tavoitteenaan on saada töitä Islannista tai muualta Euroopasta erityisesti jätehuollon ja siihen liittyvän analytiikan parista.