Suomalaiset tuottivat vuonna 2019 yli kolme miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä, eli noin 565 kilogrammaa asukasta kohden. Jätemäärä on viime vuosina ollut kasvussa.
Mutta miksi jätteitä tilastoidaan? Mitä tilastot kertovat yhdyskuntajätteen kierrätyksestä? Millaisia määritelmiä jätteiden käsittelyyn liittyy?
Yhdyskuntajätettä on kotitalouksista peräisin olevan jätteen lisäksi ominaisuuksiltaan, koostumukseltaan ja määrältään vastaavat kaupan ja teollisuuden sekä palveluiden jätteet. Näitä ovat esimerkiksi kouluista, kaupoista, ravintoloista, toimistoista ja terveydenhuollosta peräisin olevat jätteet. Yhdyskuntajätettä voidaan ajatella kulutuksen aiheuttamina jätteinä – se liittyy olennaisesti tuotteiden ja palveluiden kuluttamiseen sekä niiden käyttöikään ja -tapoihin.
Tilastossa eritellään yhdyskunnista peräisin olevat jätteet materiaaleittain erilliskerättyihin ja sekalaisiin jätteisiin. Lisäksi jätteet erotellaan käsittelytavoittain, joista yhdyskuntajätteen kannalta merkittävimpiä ovat materiaalina ja energiana hyödyntäminen.
Erilaiset jätteisiin ja niiden käsittelyyn liittyvät käsitteet menevät helposti arkikielessä sekaisin. Ne myös saattavat tuntua tavallisen ihmisen näkökulmasta joskus turhilta. Tilastoinnin kannalta määritelmät ovat kuitenkin keskeisiä.
Esineistä tai aineista tulee määritelmän mukaan jätettä, kun niiden haltija on poistanut, aikoo poistaa tai on velvollinen poistamaan ne käytöstä. Suomessa jätehuolto perustuu ns. etusijajärjestykseen, jonka mukaan
- ensisijaista on jätteen synnyn ehkäisy
- toissijaista on uudelleenkäytön valmistelu, jos jätettä syntyy
- materiaalina hyödyntäminen, mikäli uudelleenkäyttö ei ole mahdollista
- energiana hyödyntäminen, mikäli ei voida hyödyntää materiaalina
- kaatopaikkasijoitus vain, mikäli hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista.
Uudelleenkäyttö on tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Uudelleenkäytön valmistelu on puolestaan sitä, että jätteeksi päätyneitä tuotteita tai sen osia, kuten kuormalavoja ja juomapulloja, korjataan ja puhdistetaan uudelleentäytettäväksi tai -käytettäväksi. Tilastokeskus ei tilastoi uudelleenkäyttöä, mutta tiukentuneet EU-lainsäädännön vaatimukset kiertotalouden toteutumisen seuraamiseksi tulevat sitä edellyttämään lähivuosina.
Jos uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, tulisi jätteet kierrättää materiaalina tai toissijaisesti hyödyntää energiana. Materiaalina hyödyntäminen on myös osa kiertotalousajattelua, jonka mukaan materiaalien arvo tulisi säilyttää taloudessa mahdollisimman pitkään. Neitseellisten raaka-aineiden korvaaminen kierrätysmateriaaleilla pienentää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta, muun muassa vähentämällä energiankulutusta.
Energiahyödyntämisessä jätteet poltetaan ja niistä tuotetaan sähköä ja lämpöä. Prosessissa syntyy tuhkaa ja kuonaa, jotka ovat käsittelyä vaativaa jätettä. Polttaminen ei siis varsinaisesti hävitä jätteitä mihinkään, sillä tuhkaa ja kuonaa jää polton jälkeen noin 20-30 prosenttia poltetun jätteen määrästä. Niitä voidaan jossain määrin hyödyntää esimerkiksi maarakentamisessa, mutta osa joudutaan sijoittamaan kaatopaikoille.
Kierrätysaste kertoo, kuinka suuri osuus syntyvästä jätteestä on hyödynnetty materiaalina. Mitä suurempi materiaalihyödynnyksen osuus on, sitä korkeampi on kierrätysaste. Vuoden 2019 tietojen mukaan Suomen yhdyskuntajätteen kierrätysaste oli noin 43 prosenttia.
Jäte voidaan sijoittaa kaatopaikalle vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Suomessa kaatopaikkasijoitukseen päätyy enää alle prosentti yhdyskuntajätettä.
Lajitellut jätteet erilliskerätään käsittelyä varten. Tilastojen mukaan erilliskeräykseen päätyi vuonna 2019 noin 1,4 miljoonaa tonnia yhdyskunnista peräisin olevaa jätettä. Määrä on pysynyt samalla tasolla useamman vuoden.
Tilastoituja erilliskerättyjä jätteitä ovat paperi- ja kartonkijäte, biojäte, lasijäte, metallijäte, puujäte, muovijäte, sähkö- ja elektroniikkaromu sekä muut erilliskerätyt jätteet. Muut erilliskerätyt jätteet ovat käytännössä jätteitä, jotka on erilliskerätty ja eivät kuulu muihin luokkiin. Näitä ovat muun muassa tekstiilit, lääkkeet, maalit ja erilaiset vaarallisia aineita sisältävät kemikaalit.
Paperi- ja kartonkijätettä sekä biojätettä kerätään vuosittain kaikista eniten. Tämä liittyy osin siihen, että näitä tuotteita saatetaan markkinoille suuria määriä. Viime vuosina paperi- ja kartonkijätteen määrä on kääntynyt laskuun, vuonna 2019 se väheni vajaalla kymmenellä prosentilla edellisvuodesta.
Biojätettä kerätään lisääntyvästi, mutta sitä myös syntyy paljon. Biojätteestä valtaosa kompostoidaan ja mädätetään, ja näiden käsittelyjen osuus biojätteen hyödyntämisestä on kasvanut vuosittain. Mädätys tuottaa biokaasua, minkä lisäksi mädätysjäännöstä ja kompostimultaa voidaan hyödyntää esimerkiksi maanparannusaineena tai viherrakentamisessa. Vuonna 2019 biojätettä kerättiin lähes kymmenen prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Erilliskerätyt jätteet pyritään kiertotalousajattelun mukaisesti hyödyntämään materiaalina, ja niistä voidaan tuottaa uutta materiaalia ja pakkauksia. Kaikkea jätettä ei kuitenkaan kyetä hyödyntämään materiaalina, vaikka ne olisikin erilliskerätty. Joskus jäte-erä voi olla huonolaatuinen, sisältää vaarallisia aineita, tai sitä ei kannata hyödyntää materiaalina, jolloin se päätyy yleensä poltettavaksi. Materiaalina hyödyntämisen trendi on kuitenkin kasvava ja esimerkiksi muovi- ja puujätettä on viime vuosina pystyttä kierrättämään aiempaa tehokkaammin.
Sekajätteen määrä on ollut kasvussa. Vuonna 2019 sekajätettä syntyi yli 1,5 miljoonaa tonnia. Lähestulkoon kaikki sekajäte päätyy energiakäyttöön, vaikka siitä voidaankin esikäsittelyssä erottaa joitakin kierrätyskelpoisia materiaaleja.
Tilastokeskuksen aineistot eivät taivu sekajätteen koostumuksen selvittämiseen. Eri selvityksissä on kuitenkin havaittu, että sekajätteeseen päätyy huomattavia määriä biojätettä, jota voi olla jopa yli kolmannes sekajätteestä. Biojäte muun muassa vähentää sekajätteestä poltosta saatavan energian määrää.
Biojätteen lisäksi sekajätteessä on koostumusselvitysten mukaan paljon muovia sekä paperia ja kartonkia. Sekajätteen seassa olevat erilliskeräyskelpoiset materiaalit menevät hukkaan ja tämä ylläpitää tilannetta, jossa materiaalien ja tavaroiden tuotantoon joudutaan edelleen käyttämään neitseellisiä raaka-aineita.
Miksi yhdyskuntajätteen kierrätys ja sen tilastointi on tärkeää?
Yhdyskuntajätteiden tilastointi perustuu lainsäädäntöön ja siihen liittyviin velvoitteisiin. Vuonna 2025 yhdyskuntajätteestä on tavoitteena kierrättää 55 prosenttia ja vuoden 2035 tavoitteena on 65 prosenttia. Pakkausjätteitä koskevat näitä vielä tiukemmat kierrätystavoitteet.
Tavoitteiden saavuttaminen vaatiikin nykyistä merkittävästi tunnollisempaa lajittelua. Jätteenpolton sijaan huomattavasti enemmän jätteitä tulisi ohjautua materiaalihyödynnykseen, jotta vain 43 prosentin kierrätysasteesta harpataan tavoiteltuihin lukuihin.
Kierrätysvelvoitteisiin pääsemiseksi kannattaa aloittaa sieltä, missä kierrättäminen on helpointa. Sekajätteen koostumusselvitysten perusteella varsinkin biojätteellä on tässä keskeinen asema.
Tilastoinnin avulla voidaan seurata eri kierrätystavoitteiden täyttymistä ja niihin liittyvien politiikkatoimien, kuten taloudellisen ohjauksen, onnistumista. Yhdyskuntajätteiden kierrätys on kuitenkin paljon muutakin kuin politiikkaa, lainsäädäntöä ja velvoitteita: se on jokaisen henkilökohtainen mahdollisuus vaikuttaa ympäristön tilaan ja tulevaisuuteen.
Käsitteitä ja tavoitteita ei ole määritelty kenenkään kiusaksi vaan ympäristön ja ihmisen suojelemiseksi. Päätöksenteko ja lainsäädäntöprosessi sekä eri intressien yhteensovittaminen tapahtuvat kuitenkin hitaasti ja viiveellä. Siksi tarvitaan myös toimia, jotka perustuvat jokaisen omiin valintoihin: käsitteiden sijaan viime kädessä ratkaisevia ovatkin itse käytännön teot.
Nyt kun moni viettää enemmän aikaa kotona, kannustan viimeistään kurkistamaan omaan roskapussiin – jätteiden syntypaikkalajittelu ja materiaalien saaminen takaisin kiertoon alkavat omasta roskakaapista.
Heidi Pirtonen
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Energia, ympäristö ja kasvihuonekaasut -ryhmässä.
Lisätietoa aiheesta
Kirjoitus on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto ja trendit -alustalla 10.12.2020.