Olin lomailemassa lumisessa Kainuussa. Taajaman laitaman rivitalossa opin paikalliseen tapaan laittamaan metalli-, lasipakkaus- ja keramiikkajätteet samaan keräysastiaan. Muovipakkauksille oli pihassa oma jäteastiansa. Helsinkiin palattuani piti taas opetella toisille tavoille. Metallit ja lasit menevätkin omiin astioihinsa, keramiikka sekajätteeseen. Muovit kiikutetaan vielä toistaiseksi pyöränsarvessa automarketin pihaan.
Erot keräysastioissa ovat kuitenkin pieniä verrattuna muihin jätehuollon alueellisiin käytäntöihin. Toisaalla omakotitaloasukas tilaa itse jätekuljetukset haluamaltaan kuljetusyrittäjältä ja toisaalla kunta määrää, kuka jätteet kuljettaa.
Jätetiedon viidakossa
On luontevaa, että erilaisilla alueilla jätehuolto järjestetään joustavasti eri tavoin. Toisaalta alueelliset erot ja tietojen raportoinnin puutteet hankaloittavat tietojen yhdenmukaista kokoamista eri alueilla syntyvistä jätteistä.
Esimerkiksi joillakin alueilla jäteauto keräilee jätteitä samalla kierroksella kotitalouksista, yrityksistä ja kouluista. Se onkin järkevää, jos näin säästetään ajokilometrejä. Toisaalta kotien ja yritysten jätteet menevät sekaisin keskenään, ellei määriä punnita keräämisen yhteydessä. Logistiikkaa tehostetaan myös keräämällä jätteitä samalla reissulla useamman kunnan alueilta. Silloin taas eri kunnista peräisin olevat jätteet menevät sekaisin.
Jätteitä noudetaan myös muualta kuin kotipihasta. Sähkölaiteromu viedään kauppaan, paristot kauppojen keräyslaatikoihin, pantilliset pullot palautusautomaatteihin ja omakotien pakkausjätteet aluekeräyspisteille.
Epäselvyys jätteen syntypaikasta, tietojärjestelmien puutteet, jätehuollon jakaantuminen monille toimijoille ja alueelliset erot jätehuollon järjestämisessä johtavat siihen, että yhden kunnan tai maakunnan alueella muodostuvien jätteiden määriä on hyvin vaikeaa arvioida.
Tieto mahdollistaa innovaatiot
Muistatko, kun asuntokohtaiset vedenkulutusmittarit otettiin käyttöön? Mittarin lukemia vilkuillessa tulee mieleen lyhentää suihkuvisiittiä hivenen. Ainakin, jos vesi laskutetaan käytön mukaan. Tieto vaikuttaa siihen, kuinka me käyttäydymme.
Biokaasulaitokset ovat yleistyneet kovaa vauhtia biojätteiden ja jätevesilietteiden käsittelyssä. Kehitystä on vauhdittanut tieto saatavilla olevista jätemääristä. Ämmässuon biokaasulaitokseen Espooseen investoitiin yli 10 miljoonaa euroa. Tieto on pohja investoinneille.
Tarkka ja paikallinen tieto on arkipäivää monella elämänalueella, mutta ei vielä täysin jätealalla. Tieto on suunnittelun ja kehittämisen edellytys. Jos haluamme, että jätteisiin suhtaudutaan raaka-aineena, niiden virroista täytyy olla saatavilla kokonaisvaltaista, alueellista tietoa.
Kunnat kiertotalouden mittaajina ja moottoreina
Sanna Päivärinta kirjoitti kuntien kunnianhimosta rakentaa Suomeen hiilineutraalia kiertotaloutta. Kunnat ovat monella tavalla avainasemassa asukkaittensa jätehuollossa. Jätehuollon suuria linjoja ohjataan valtakunnallisesti, mutta monet tärkeät päätökset tehdään paikallisesti.
Kunnat voivat velvoittaa pienemmätkin kiinteistöt laajentamaan jätteiden erilliskeräystä. Ne voivat tuoda jätteiden keräyksen lähelle ihmisiä tekemällä lajittelusta helppoa. Kunnat voivat nostaa kiertotalouden koulussa ja päiväkodissa luontevaksi osaksi lasten elämää.
Kunnissa tehdään jatkuvasti paljon työtä sen eteen, että kierrätys lisääntyy ja siirrymme kohti kestävämpää elämäntapaa. Jotta voimme osoittaa tuon tärkeän työn tulokset, meidän on voitava seurata tilanteen kehittymistä.
Kehitämme Suomen ympäristökeskuksessa tapaa arvioida ja seurata kotitalouksien jätemääriä ja kierrätysasteita. Julkaisimme joulukuussa 2018 ensimmäiset arviot seitsemän kuntaseudun kotitalousjätteistä. Työ alueellisen jäteseurannan kehittämisen parissa jatkuu edelleen.
Tiina Karppinen
Tutkija
Suomen ympäristökeskus