Tampereen Yliopistonkadun rakentamisessa tehdään tällä hetkellä monellakin tapaa historiaa. Se on ensimmäinen kaupungin katu-urakka, jossa kiertotalous on keskiössä, sekä ensimmäinen julkinen katuhankinta Suomessa, jossa on käytetty kiertotalouskriteereitä osana hankintaa.
Kiertotalouden pullonkauloja etsimässä
Olimme vuonna 2019 aloittaneet Tampereella EAKR-rahoitteisen Kestävien kaupunginosien kumppanuusmallin, eli tuttavallisemmin KIEPPI-hankkeen, jossa kiertotalous oli kaupunkikehittämisen keskiössä. Yksi hankkeen kolmesta kehittämisen teemasta oli infra-ala. Minun ja kollegani Tommi Halosen tehtävänä oli miettiä, mikä toimenpide, pilotti tai kokeilu veisi alaa parhaiten eteenpäin. Tiesimme, että useita pilotteja oli jo tehty ja lainsäädäntökin monelta osin mahdollisti kiertotalouden mukaisen infrarakentamisen.
Mistä sitten kiikasti, että ala ei vielä toiminut kiertotalouden ehdoilla? Koska olimme aiheen noviiseja, päätimme kysyä tätä Pirkanmaan merkittävimmiltä infra-alan toimijoilta. Yritysten täysin yhtenäinen vastaus oli, että julkisten hankintakäytäntöjen pitää muuttua, jotta yritykset voivat muuttaa toimintaansa kohti kiertotaloutta. Yrityksillä oli jo valmiutta teknisiin ratkaisuihin ja kiinnostusta kiertotalouteen, mutta kaupungilla oli avaimet kädessä koko alan käänteentekevään kiertotalousmurrokseen.
Jos kaupungit vaatisivat katuhankinnoissaan kiertotaloutta ja kestävyyttä, vaikutukset resurssitehokkuuteen olisivat varsin huomattavat, sillä niin resurssi-intensiivisestä alasta on kysymys.
Asiantuntijat mukana hankintojen kehittämisessä
Laajojen keskustelujen tuloksena päätimme hankkeessa keskittyä hankintojen kehittämiseen. Hankkeen onneksi mukaan saatiin rakennuttaja Petri Leppänen, joka oli jo ilmaissut kiinnostuksensa yhteistyölle, sparrannut hanketta teemaan ja jolla oli kiinnostusta kokeilla uutta.
Hankkeessa päätettiin käyttää jo pitkään kiinnostusta herättänyttä Suunnittele ja Toteuta (ST) -hankintamallia. Siinä myös suunnittelu, jonka aikana suurin osa kiertotaloutta ohjaavista ratkaisuista tehdään, hankintaan yrityssektorilta. Ajatuksena oli, että näin saisimme kaupungin käyttöön kaiken yksityisen sektorin osaamisen liittyen uusimpiin kiertotalousratkaisuihin. Lisäksi urakoitsijalle maksetaan kierrätysmateriaalin varastoinnista ja hyödyntämisestä. Erityisen tärkeä osa kehittämistä oli päästä tekemään sitä osana kaupungin jokapäiväistä työtä, ei erillisenä pilottina, kuten alalla aiemmin oli totuttu.
Seuraavaksi valittiin riittävän suuri rakennuskohde – 1,6 miljoonan euron Yliopistonkadun urakka. Yliopistonkatu on yksi Tampereen keskeisistä keskusta-alueen kaduista. Katusuunnitelmasta haluttiin lautakuntapäätös ja suunnittelupäällikkö Jouni Siveniuksella olikin merkittävä rooli, jotta katusuunnitelma saatiin hyväksyttynä ST-urakan kilpailutuksen lähtöaineistoksi.
Hankintaan laadittiin kattavat kiertotalouskriteerit
Seuraava merkittävä askel oli lähteä miettimään hankintakriteereitä, joilla sataisiin kiertotalouden kannalta kunnianhimoisin mutta myös kustannustehokas tarjous Yliopistonkadun urakoinnista. Tätä varten kokosimme asiantuntijaryhmän, jossa olivat mukana KEINO-agentit Jenni Nurmi ja Antti Savola, Pirjo Kuula Tampereen yliopistolta, Pentti Lahtinen UUMA-hankkeesta sekä kaupungin ja KIEPPI-hankkeen edustajat.
Kun olimme saaneet hankintakriteerit tarpeeksi hyvälle mallille, lähetimme ne kommenteille myös yrityksiin. Tavoitteemme oli, että hankinnalle olisi mahdollisimman iso hyväksyntä yrityksissä ja että yrityksillä olisi myös mahdollisuus päästä kriteereihin. Halusimme myös panosta uudenlaiseen markkinavuoropuheluun. Ilman dialogia, jossa kuulemme yrityksiä ja selvennämme hankintaan liittyviä kaupungin kestävyys- ja kiertotaloustavoitteita, saattaisi hyväksyttävyys hankinnalle olla huonompi.
Miten hankinta sitten erosi niin sanotusta perinteisestä hankinnasta? Uusina elementteinä hankintaan kehitettiin arviointikriteerilomake, massaselvityslomake ja ympäristösuunnitelma. Arviointikriteerilomakkeessa esitetään teemoittain kriteereitä sekä niiden painoarvot ja pisteytys. Kriteereitä ovat muun muassa urakan sisällä ja ulkopuolella syntyvien maa- ja kiviainesten hyödyntäminen rakennuskohteessa, uusiomateriaalien ja kierrätysasfaltin hyödyntäminen sekä työmaalle tuotavien ja pois vietävien kivi- ja maa-ainesten kuljetusten etäisyys.
Massaselvityslomakkeessa arvioidaan kaikki urakassa syntyvät ja käytettävät massat ja sitä seurataan läpi urakan. Ympäristösuunnitelmassa halutaan varmistaa muun muassa kuljetuksiin, työmaakoneisiin, hulevesiin ja luontoarvoihin liittyviä vaikutuksia. Jos tarjouksen mukaiset lupaukset eivät toteudu, ne on sanktioitu urakkaohjelmassa. Kaikki hankintamateriaalit ovat vapaasti hyödynnettävissä.
Kierrätysmateriaalien osuus oli lopulta noin 70 prosenttia, ja reunakivet, graniittilaatat ja nupukiveykset saatiin kierrätettyä kokonaisuudessaan. Myös jalkakäytävien päällysteistä pystytään säilyttämään noin 30 prosenttia.
Uuden kehittäminen vaatii resursseja, sitkeyttä ja luottamusta
Hankkeen isoin oppi oli, että kehittäminen vaatii resursseja. On ymmärrettävää, että ilman ulkopuolista sparrausta kaupungin virkamiesten on melkein mahdotonta erottaa aikaa pitkäjänteiselle kehittämiselle, varsinkaan ilman, että sitä johtoportaassa erikseen varmistetaan. Asiantuntijoiden tiedon hyödyntämiseen ja keräämiseen sekä ideoiden kehitystyöhön ja niiden edistämiseen tarvitaan ulkopuolinen taho. Hankkeet tuovat parhaimmillaan juuri sen tarvittavan lisäresurssin uuden tekemiseen.
Uuden kehittäminen vaatii myös muutosjohtamista ja sitkeyttä sekä luottamusta kehittäjien välille. Ja ennen kaikkea ympäristön, jossa epäonnistumisetkin nähdään tuloksena.
Hankkeen edetessä uusien ideoiden puolesta joutuu kamppailemaan. Paluu vanhaan tuttuun ja helpompaan toimintamalliin houkuttelee aina, kun ilmaantuu ongelmia tai haasteita. Näin tapahtui muun muassa kierrätysideoiden ja urakkamuodon kohdalla.
Entä miten saamme tiedon upeasta uudesta toimintamallista kulkemaan kaupunkilaisille? Valmiina Yliopistonkatu näyttää samalta kuin muutkin kadut. Viestintä nousee tässä arvoon arvaamattomaan ja onneksemme aihe kiinnosti myös mediaa – esimerkiksi Aamulehti kirjoitti aiheesta. Viestintää ei sovi unohtaa, sillä loppujen lopuksi kaupunkia rakennetaan asukkaita varten.
Karoliina Tuukkanen, projektipäällikkö, Tampereen kaupunki, ilmasto- ja ympäristöpolitiikan yksikkö
Petri Leppänen, rakennuttajainsinööri, Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön rakennuttaminen ja ylläpito